Aina ei tiedä mikä olisi viisainta. Omien haluamisien ja järjen käytön yhdistäminen on välillä uskomattoman haastavaa. Toisaalta miettii että tahtoo jotakin oikein kovasti, mutta se pieni sisäinen järjen ääni huutelee jossain takaraivon puolella käskien vielä miettimään.
Jos kuitenkin jää aina jahkailemaan asioiden kanssa ei mitään tule tehtyä. Olen todennut sen kantapään kautta, että menen mielummin pää edellä pusikkoon ja opin siitä kuin mietin myöhemmin "entä jos..".
Kaipuu kirjoittamiseen ja houkutus aloittaa bloggaaminen uudelleen kävi niin ylitsepääsemättömäksi, että kaivoin netin syövereistä esille vanhan kesken jääneen blogini. Otin sen heti hampaisiini, poistin kaiken vanhan, ehostin ja tein siitä tähän päivään sopivan, oman näköisekseni. Muutaman hyvän tunnin jälkeen, jonka olin kuluttanut juhannuspäivästä blogini parissa, olin tyytyväinen.
Tästä aloitan puhtaalta pöydältä, tällä kertaa kuitenkin ajatuksella. Toiveena että joku eksyisi tänne ja kiinnostuisi ehkä lukemaan.
 |
| Rakastan kukkia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti