Onnen resepti

Tulin tänään yövuoron jälkeen kotiin väsyneenä ja nuhjuisena. Kolme yövuoroa putkeensa oli tehnyt tehtävänsä. Ensimmäisenä toiveenani oli vain, että pääsisin suihkuun ja nukkumaan. Oven avatessani vastassa minua odotti musta karvapallo maukuen tervehdykseksi, kuin sanoen "ihanaa olet kotona, minulla oli ikävä". Köyristyin lattialle ja nappasin tuon vanhan köntyksen syliini. Mietin hetken kuinka onnellinen oikeastaan olenkaan.

Pienenä onni tarkoitti minulle suuria asioita, päämääriä. Olin onnellinen kun jokin toive toteutui, kun pärjäsin hyvin koulussa tai jos onnistuin jossakin. Ajan kuluessa ja kasvaessani olen ymmärtänyt, ettei onni ole aina mitään suurta. Se ei ole sitä että täytyy saavuttaa päämäärät ja päästä palkintosijalle, olla paras tai saada aikaiseksi jotakin erityistä. Onni on kiinni itsestään, omasta asenteesta elämään ja kuinka haluaa asiat nähdä.

Onni on ripaus kaaosta, ripaus järjestystä, hippunen epätäydellisyyttä, lusikallinen oikeaa asenntta ja kauhallinen sattumia.

Onni on minulle pieniä asioita keskellä arkea; vapaapäivä pitkän työputken jälkeen, hyvä kirpputorilöytö, jäätelö kesäisenä päivänä, perheen tai ystävän kanssa vietetty saunailta, kovan treenin jälkeinen fiilis, työkaverin tsemppaavat sanat, rutistava hali, lämmin suihku, nariseva pakkaspäivä, hymy tuntemattomalta, hyvän huomenen toivotus, aamu-uinnin raikas tunne, hyvin nukuttu yö, aamuaurinko kasvoilla, sateen jälkeinen tuoksu, hyvä ruoka, kiireettömät päivät...

Olen onnellinen kun saan unelmoida, haaveilla ja nauttia hetkestä. Olen kiitollinen kun saan olla terve, minulla on ystäviä, perhe ja työpaikka. Elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista, mutta on yritettävä etsiä siitä pieniä asioita, jotka saavat jatkamaan aina eteenpäin.

Hymy nousee huulille kun mietin, kuinka paljon minulla on asioita joista voin olla onnellinen.

"When I went to school, they asked me what I wanted to be when I grew up.

I wrote down ‘happy’.

They told me I didn’t understand the assignment,

and I told them they didn’t understand life.”

- John Lennon -

Follow my blog with Bloglovin

Takaiskuja ja unelmia

Elämässä tulee hetkittäin pieniä ja vähän isompiakin takaiskuja, pudotuksia pilvilinnoista takaisin todellisuuteen ja takaisin maanpinnalle. Elämä potkii päähän juuri sillä hetkellä kun luulee kaiken olevan hienosti. Potkaisu päähän muistuttaa siitä, ettei tulisi vain unohtaneeksi arkea. Sitä että tänään on sunnuntai, että loma loppuu ja huomenna pitää palata töihin. Sitä että ensi viikoksi on luvattu huonompia ilmoja.
Tuli taas otettua turpiin elämältä. Sain mustelmia. Sattuu, mutta tästä noustaan.

Tiputtuani takaisin maanpinnalle totesin, ettei huvittaisi palata töihin. Lomani loppuu aivan liian lyhyeen ja aloin jo nauttimaan tällaisesta hetkellisestä vapaudesta. Lomaviikkoni aikana kävin maakuntamatkailulla Raaseporissa, Tammisaaressa. En ollut aiemmin käynyt. Matka meni hienosti, Raaseporin päässä keskellä kaupunkia oli suunnattoman sekava ajaa mutta selviydyin siitäkin kuitenkin kunnialla. Paikkana Tammisaari oli ihana. Auringossa kimmeltävä meri, vanha julkisivu ja tunnelmallisuus tekivät siitä ihastuttavan. Vähän kuin olisi ulkomaille saapunut.

Reissuun lähtöfiiliksissä

Reissuni sai minut taas ajattelemaan samoja vanhoja kysymyksiä joita olin pyöritellyt päässäni ennenkin illan pimeimpinä tunteina. Nyt pyörittelin samoja kysymyksiä päivänvalossa. Pitäisikö minun muuttaa jonnekkin muualle? Olisiko kotini jossain muualla? Välillä olen toivonut, unelmoinut, että voisin päästää irti kaikesta vanhasta, mennä minne mieli lystää ja etsiä omaa paikkaani. Haluaisin nähdä asioita. Mutta tällä hetkellä työni, perheeni ja ystäväni ovat täällä. Ajatus kuitenkin houkuttelee minua, sillä koskaan ei voi tietää mitä muualla olisi minulle tarjolla.

Asiat pitäisi päästä kokemaan ja näkemään omin silmin. Näillä minun välillä tekemilläni extempore maakuntamatkailuilla olen tajunnu miten paljon ne ovat minua piristäneet, uudet maisemat ja erilaiset ihmiset. Tuntuu, että välillä olisi pakko päästä hetkeksi pois, hetkeksi muualle. Sanotaan, että on hyvä löytää itsensä kaukana kaikesta ja olla poissa, jotta voi tulla takaisin. Minusta tuntuu, että saattaa olla virhe jos en koskaan uskaltaudu täältä pois. Että minulta jää näkemättä ja kokematta jotain. Tarvisin vain vähän uskallusta, potkun persuksille ja taputuksen olkapäälle: 'Petra sä pystyt siihen'

Lahti, satama